Veo opettaa puhumaan hyvää

Aamulla Merja Laitinen oli paikalla, kun espoolaisen Perkkaanpuiston päiväkodin Meritähdet pukeutuivat ulkoilua varten. Laaja-alainen varhaiskasvatuksen erityisopettaja Laitinen kehui lasta, joka löysi kengät oikeasta paikasta ja yritti itse laittaa myös sen toisen hansikkaan.

– Tämä on osa veon työtä. Olen mukana ryhmätilanteissa, mallitan ja vahvistan puheellani toistenkin aikuisten toimintaa. Tähtiajatukseni on hyvän huomaaminen, ja houkuttelen sillä tavalla muitakin lähtemään liikkeelle lapsen vahvuuksista.

Perkkaanpuiston Meritähdistä yli puolet on maahanmuuttajataustaisia.

– Suomi toisena kielenä -lasten määrän huima kasvu on pistänyt varhaiskasvatuksenkin kehittämiseen vauhtia, sillä entisillä palikoilla homma ei enää pelitä, Laitinen sanoo.

Espoossa varhaiskasvatuksen muutoksiin on vastattu esimerkiksi hankkeella, joka tuo ensi syksynä päiväkoteihin yli 40 laaja-alaista varhaiskasvatuksen erityisopettajaa.

Laitinen on yksi hankkeen pilottiopettajista. Hänen työpaikkoinaan on neljä päiväkotia ja kolme ryhmäperhepäiväkotia. Oma työtila on Perkkaanpuiston kahvihuoneessa, mutta yleensä mobiilitoimisto kulkee mukana.

Työaikansa Laitinen suunnittelee yhdessä päiväkodinjohtajien kanssa. Lapsiryhmä- ja tiimityön lisäksi hän hakee tietoa koulutuksista, kirjoista sekä sosiaalisen median ryhmistä ja jakaa sitä eteenpäin.

– Olen pitänyt henkilöstölle koulutuspaketin, jolla olen herätellyt heitä huomaamaan lapsen vahvuudet.

Sote- ja maakuntauudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntaan vuoden 2020 alusta. Varhaiskasvatus ja koulutus jäävät kuntien keskeisiksi palveluiksi. Lasten hyväksi tehdään työtä jo nyt yli hallintorajojen, mutta tulevaisuudessa yhteistyötä pitää tehostaa.

Valtakunnallisesti lasten hyvinvointia pyritään parantamaan Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmalla Lapella, jossa vahvistetaan vanhemmuuden tukea ja halutaan tehdä loppu asiakkaiden pallottelulle.

Espoon toimet ovat linjassa Lapen kanssa, vaikka kaupunki onkin pistänyt ne liikkeelle oma-aloitteisesti. Lapessa halutaan sujuvoittaa palveluja, ja samaa tahtoo Espoo.

Triangelimallissa varhaiskasvatus, neuvola ja kuntoutuspalvelut puhaltavat yhteen hiileen.

– Se, joka ensimmäisenä huomaa lapsen haasteet, käärii hihat. Hän lähtee hankkimaan lapselle tukea ja kutsuu muita mukaan tarvittaessa, Laitinen kuvaa työtapaa.

Aiemmin tukea tarvitseva lapsi ohjattiin neuvolaan ja sieltä kuntoutuspalveluihin. Pyöritykseen kului helposti kuukausia.

– Nyt minä voin laaja-alaisena veona kirjoittaa lapselle saatteen esimerkiksi puhe- ja toimintaterapiaan tai psykologipalveluihin.

Tärkeimmät tiedot lapsesta on kirjattu hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansa, joten ne siirtyvät sutjakasti paikasta toiseen.

– Ennen tarvittiin monta lomaketta, mutta nyt riittää yksi!

Espoo saa Laitiselta pisteitä lisäksi siitä, että laaja-alainen varhaiskasvatuksen erityisopettaja on lisäresurssi, eikä hänen läsnäolonsa vähennä muiden aikuisten määrää ryhmässä.

– Meillä halutaan säilyttää myös riittävä määrä erityisryhmiä. Joidenkin lasten pulmat ovat niin isoja, että he tarvitsevat pienryhmän, Laitinen korostaa.

Triangelimallista ovat innostuneita myös Espoon varhaiskasvatuksen asiantuntija Anita Vataja ja lasten kuntoutuspalveluiden päällikkö Hanna Lehtinen.

Positiivinen pedagogiikka on kaupungin yhteinen taikasana. Varhaiskasvatuksen työyhteisöjen arkeen istutetaan verkkokoulutuksella esimerkiksi sellaisia hyveitä kuin joustavuus ja yhteistyökykyisyys.

– Aikaisemmin lapsi sai kiitosta siitä, että hän istui hiljaa opetustuokion ajan. Nyt aikuiset opettelevat löytämään rauhoittumisen hetkiä, joista lasta voi kiittää heti, Anita Vataja kuvailee.

Lehtinen haluaa, että lapsille on mahdollisimman helppo saada apua ja tukea.

– Enää ei luukuteta, hän kiteyttää uutta toimintakulttuuria.

Tavoitteena on ehkäistä pulmia ennalta.

– Puheterapeutit antavat konsultaatiota kielen kehityksen tukemisesta ryhmissä, jossa on paljon monikielisiä lapsia. Tai kuntoutuspalvelujen psykologi on mukana, kun lapselle laaditaan vasua, Lehtinen antaa esimerkkejä.

Sähköinen tieto- ja materiaalipankki Vaahteraportaali tavoittaa Espoon kaikki toimialat, ja se on ahkerassa käytössä myös päiväkodeissa. Sieltä löytyy esimerkiksi hoitopolku lapsille, joilla on syömispulmia, ja ohjausmateriaalia levottoman lapsen tukemiseen.

Merja Laitinen on Espoon seudun lastentarhanopettajien puheenjohtaja, ja tehtävässään hän halua viedä eteenpäin aitoa osallisuutta. Veo-mallissakin on syytä kuunnella opettajien ääntä.

– Minun työsarkaani kuuluu tällä hetkellä noin 250 lasta, ja se on ehdottomasti liikaa. Sopiva määrä olisi enintään 200, Laitinen sanoo esimerkkinä.