Teltta- ja majapedagogiikkaa – Vuoden päiväkodissa rohkaistaan kokeiluihin ja vietetään paljon aikaa metsässä

Hämeenkyröläisessä metsässä vallitsee keväinen idylli.

Linnunlauluun sekoittuu lasten puheensorinaa, sillä paikalla on Sasin päiväkodin metsäryhmä. Tuulihaukat on yksi päiväkodin kahdeksasta ryhmästä, joissa on yhteensä 160 lasta.

– Satoi tai paistoi, täällä ollaan joka päivä ympäri vuoden. Metsässähän on aina parempi keli kuin muualla, kun ollaan suojassa tuulelta ja sateelta, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Ulla Rutanen.

Metsäryhmä lähtee metsään joka ikinen päivä ennen aamuyhdeksää. Leikkien ja oppimistuokioiden lisäksi ruokailukin tapahtuu puiden siimeksessä, kunnes puoli kahden aikaan ryhmä palaa päiväkodille.

Ympärivuotisesta ulkona olemisesta keskustellaan sekä lapsen että tämän huoltajan kanssa.

– Ei lasta pidetä koko vuotta ulkona, jos hän ei sitä halua. Mutta tähän mennessä metsäryhmistä ei ole lopettanut lapsia, sanoo päiväkodinjohtaja Mari Kola.

Metsässä saa olla luvan kanssa ja paljon. Se sopii Rutaselle ja hänen työparilleen, varhaiskasvatuksen lastenhoitajalle Lissu Bambergille paremmin kuin hyvin.

Olemme tulleet kuvaajan kanssa seuraamaan päiväkodin toimintaa, koska meillä on tiedossamme salaisuus: Sasi on vuoden päiväkoti 2023.

On sovittu, ettemme paljasta uutista tänään koko henkilöstölle. Myöhemmin julkaistavasta valinnasta tietävät vain Kola, apulaisjohtaja Tiia Kurikka ja kilpailuehdotuksen tehnyt opettaja Saara Järvinen.

Ennen vierailua olen saanut OAJ:n palkintoraadin perustelut sille, miksi Sasi on vuoden päiväkoti. Nuotti poikkeaa melkoisesti siitä, mitä varhaiskasvatuksen nykytilasta sanotaan julkisessa keskustelussa.

Raadin mukaan Sasissa: ”Opettajille annetaan työrauha ja resurssit hoitaa pedagoginen työ.” ”Pedagogiikka on korkealaatuista ja kunnan tarjoama oppimisympäristö laadukas.” ”Lapsen etu on aina etusijalla ja opettajille annetaan työrauha ja resurssit hoitaa pedagoginen työ.”

Työntekijämme ovat saaneet suunnitella ihan koko päiväkotia.

 

Päiväkoti, jossa sekä lapset että aikuiset viihtyvät, on monen asian summa. Sasissa keskeisin sitoutumisen salaisuus kuulostaa olevan se, että oikeastaan kaikki on yhdessä suunniteltu.

Henkilöstö on osallistunut päiväkodin ja sen toiminnan suunnitteluun siitä saakka, kun Hämeenkyröön alettiin hahmotella isompia varhaiskasvatuksen yksiköitä vuosina 2013–2014.

– Ehdotimme silloin yhdessä muiden päiväkotien johtajien kanssa, että kaikilta varhaiskasvatuksen työntekijöiltä kysyttäisiin, mihin suuntaan kunkin omat mielenkiinnon kohteet varhaiskasvatuksessa suuntautuvat, Kola kertoo.

Selvisi, että Sasin alueen vakahenkilöstön yhteinen intohimo oli ympäristöön ja luontoon liittyvä pedagogiikka.

– Työntekijämme ovat saaneet suunnitella omanlaistaan toimintaa, pedagogiikkaa, sisältöjä ja ihan koko päiväkotia kalusteista ja välineistä lähtien.

Sasin päiväkoti avattiin vuonna 2015.

Yhdessä suunnitteleminen ei päättynyt päiväkodin perustuksien valamiseen. Tiimityöstä ja yhteissuunnittelusta on sen sijaan tullut keskeinen toimintapa. Sen on mahdollistanut Kolan mukaan myös kunta, jota hän kehuu koulutusmyönteiseksi.

Ideoiden lisäksi Kola sanoo johtajana haluavansa kuulla jokaisen työntekijän vahvuuksista.

– Kuka on hyvä missäkin, mikä kiinnostaa? Mitä sellaista on itsessä, jota haluaa käyttää muiden hyväksi? Tätä kautta päiväkodin toimintaa suunnitellaan edelleen.

Mutta entä ne haasteet, epäonnistumiset ja mokat, joita jokaisella työpaikalla koetaan? Kysymykseen ei tule selvää vastausta. Yksi arvaus on, että epäonnea on ehkä vähemmän, kun mokia ei pelätä eikä lasketa.

Kun kokeiluihin rohkaistaan, niissä on lupa myös epäonnistua, sanoo Kola.

– Mitä tahansa täällä teemmekin, niin me onnistumme tai epäonnistumme yhdessä.

Edes vähän harmaampia sävyjä tähän “palkintojuttuun” olisi saanut, jos olisimme tulleet metsään edellisenä päivänä. Silloin räntäsade muuttui täällä vilpoiseksi vesisateeksi parin asteen lämmössä.

Mutta ei voi mitään: tänään metsän tuoksu ja auringonpaiste saavat takatalven ja varhaiskasvatuksen ongelmat unohtumaan.

Metsäryhmän opetusmateriaaleja sisältävät rinkat nojaavat kantoon. Materiaalit, välineet ja varusteet vedetään talvella metsään ahkiossa ja kesällä kärryissä. Tänään ruoka-astiat tuuppaa metsikköön ruoka-aikaan saapuva pienempien lasten ryhmä.

Metsäryhmän opetustuokioiden teemana on tänään raha. Ostaminen, myyminen, laskeminen ja säästäminen.

Lapset ovat perustaneet metsään mieleisiään myyntipisteitä. Niissä on myytävänä mehua, keksejä ja lasten aloitteesta myös leikkiaseita sekä -tatuointeja.

Kiven päällä toimivaan tatuointikauppaan astelee lapsi ja ilmoittaa haluavansa pääkallotatuoinnin. Käy ilmi, että sellaista myyjä ei osaa piirtää.

– No tee sitten kissa! lapsi myöntyy, ja kaupat tehdään puisilla rahoilla.

Tatuointiliikkeen pitäjänä toimiva lapsi piirtää tatuoinnin tilaajan käteen vesiliukoisella värillä kissan. Pian liikkeen tuotoksia näkyy myös lasten poskissa.

Myyntipisteissä lapset tekevät kauppaa puurahoilla, jotka on veistänyt ja numeroinut opettaja Rutasen isä eläkepäivien ratoksi.

Varsinaisen metsäryhmän lisäksi kaikki muutkin Sasin päiväkodin ryhmät tekevät viikoittain metsäretkiä.

Ulla Rutanen ja Lissu Bamberg tekevät päivittäin huomioita siitä, kuinka luonnossa oleminen lapsiin vaikuttaa. Lapset väistävät nuotionsavua huomaamattaan. He oppivat pukemaan päällensä sään mukaan ja tuntuvat hieman karaistuvankin.

– Yksi äiti sanoi, että aiemmin lapsi paleli aina mutta enää sellaisesta ei kuule, Bamberg kertoo.

Sienet kiinnostavat siinä määrin, että lasten on kuultu opettaneen sienilajeja ja esimerkiksi jokaisennoikeuksia vanhemmilleen.

Rutanen sanoo, että metsässä toteutetaan ”teltta- ja majapedagogiikkaa”.

– Nämä osaavat pystyttää teltan, joka muuten on tunnelmaltaan tosi hyvä oppimisympäristö.

Sasin päiväkotia Vuoden koulu -kilpailuun ehdottanut opettaja Saara Järvinen tuli taloon pari vuotta sitten ja vaikuttui päiväkodin toimintakulttuurista.

– Lasten kanssa tehtävän työn arvostus näkyy täällä kaikessa, hän sanoo.

Opetusvälineet ovat hänen mukaansa monipuoliset ja ajantasaiset. Henkilöstöresurssit ovat riittävät ja lainmukaiset.

Apulaisjohtaja Tiia Kurikan mukaan kelpoista henkilökuntaa on riittänyt hyvin. Tavoitteena on, että varhaiskasvatusta on mahdollista tehdä niin kuin pitää.

Kurikan mukaan vakaopettajan sak-ajan toteutuminen on Sasissa tärkeä asia. Tiimiparien yhteistyö ja uusien työntekijöiden mentorointi ovat tämänhetkisiä kehittämiskohteita, Kurikka kertoo.

Kunnassa on kehitetty työn vaativuuden arvioinnin järjestelmää, jossa näkyy koulutuksen arvostus. Kurikka sanoo palkan olevan kilpailukykyinen.

Myös Järvinen mainitsee sen, kuinka uuteen toimintaan ja kokeiluihin rohkaistaan.

– Tämä kaikki luo pitovoimaa ja vetovoimaa. Täällä halutaan pysyä töissä, ja tänne hakeutuu samanhenkistä väkeä.

Kaikkia myös kannustetaan kouluttautumaan. Järvinen on valmistunut vuonna 2009 sosionomiksi ja opiskelee parhaillaan kasvatustieteen kandidaatiksi Tampereen yliopiston monimuotokoulutuksessa.

Myös lastenhoitaja Bambergilla on hakupaperit vetämässä vakaopettajan koulutukseen.

– Sitä kokee itsensä ja myös tämän työn tärkeäksi, kun koulutukseen panostetaan ja rohkaistaan. Meillä on täällä innokkaita ja idearikkaita työntekijöitä ja johtoporras, joka kuuntelee.

Vuolaat kehut saavat epäilemään, että ehkäpä Bamberg on kuullut, että tämä juttu on tekeillä Vuoden päiväkoti -tunnustuksen vuoksi.

Mutta kehut ovatkin spontaaneja ja kysymys asiasta paljastaa salaisuuden.

– No enpä kyllä tiennyt! Mutta en myöskään yhtään ihmettele. Tämä on ihana talo, jossa on hyvä tehdä töitä.