Oppia kolmessa ja puolessa vuodessa suomen kieli, uusi ammatti ja sujahtaa sitten sujuvasti töihin suomalaiseen sairaanhoitoon. Tämä on Tokasa-hankkeen kova tavoite.
Tokasa eli toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus on suunnattu ulkomaalaisille tai maahanmuuttotaustaisille opiskelijoille, joiden suomen taito ei riitä suomenkielisiin sairaanhoitajaopintoihin.
Uudenlainen koulutus on yksi esimerkki siitä, miten oppilaitokset vastaavat työvoimapulaan. Uutta Tokasassa on suomen kielen opintojen mittava määrä.
Pilotissa ovat mukana Metropolia-ammattikorkeakoulu sekä Tampereen ammattikorkeakoulu. Hanke liittyy opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen väliseen kansainvälistymisstrategiaan. Taustalla on ollut myös halu paikata hoitajapulaa.
Opetusministeriöstä kerrotaan, että tarkoituksena on kehittää selkeä kaksikielisten opintojen malli, jota voi hyödyntää muillakin aloilla.
Rahoituksen Tokasa saa ministeriöltä. Harjoittelupaikkoja tarjoavat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus ja esimerkiksi Helsingin kaupunki.
Juuri hoitoala on yksi niistä aloista, joihin on järkevää houkutella tekijöitä ulkomailta, selviää työ- ja elinkeinoministeriön Työvoimatiekartta-selvityksestä. Kotimaasta osaajia ei löydy riittävästi.
Rekrytointi ulkomailta on kallista, joten millä tahansa alalla siihen ei kannata ryhtyä.
Meillä on opiskelijoita kirjaimellisesti ympäri maailmaa.
Metropolia on kouluttanut maahanmuuttotaustaisia sairaanhoitajaopiskelijoita jo vuosien ajan. Se on esimerkiksi antanut EU:n ulkopuolella sairaanhoitajatutkinnon suorittaneille täydennyskoulutusta, jotta he saavat oikeuden harjoittaa ammattiaan Suomessa.
Tokasasta vastaava projektipäällikkö ja Metropolian hoitotyön lehtori Päivi Rimpioja toteaa, että hoitoalan työvoimapula ei ratkea yksin ulkomaisella työvoimalla, vaikka se on tärkeä osaratkaisu.
Viime aikoina eri ministeriöt ovat hänen mukaansa tarttuneet rivakasti toimeen hoitajapulan paikkaamiseksi.
– Mutta työ olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin. Edelleen tarvitaan lisää aloituspaikkoja ja alan vetovoimaa pitää lisätä, Rimpioja sanoo.
Ensimmäiset noin 30 opiskelijaa aloittivat Tokasa-opinnot Metropoliassa tammikuussa 2022. Toisen ryhmän opinnot alkoivat kuluvan vuoden alussa.
– Valintakokeet on järjestetty kahdesti ja molemmilla kerroilla tuli oikea hakijoiden ryntäys. Nyt meillä on opiskelijoita kirjaimellisesti ympäri maailmaa, Rimpioja kertoo.
Valitut opiskelijat ovat hänen mukaansa akateemisilta taidoiltaan varsin vahvoja. Joukossa on paljon joko kotimaassaan tai Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneita. Opiskelijoiden suomen taito vaihtelee aivan alkeista sujuvaan puhuttuun kieleen.
Opiskelukieli Tokasassa on englanti. Suomen opintoja opiskelijat saavat 23 opintopisteen rautaisannoksen, mikä tarkoittaa yli 600 tuntia opiskelua.
Sairaanhoitajakoulutus kestää kolme ja puoli vuotta pitäen sisällään 210 opintopistettä ja 50 viikkoa harjoittelua.
– Tokasassa ainoa ero tavalliseen on suomen kielen opintojen suuri määrä, Rimpioja sanoo.
Opiskelijoille suurin haaste onkin harjoitella ja oppia samanaikaisesti sekä suomen alkeita että hankalaa ammattisanastoa. Tutuksi käyvät niin itsensä esitteleminen kuin sanat verenpainemittari ja happisaturaatio.
Olennainen osa Tokasaa on kaksikielisten opintojen mallin kehittäminen. Hankkeeseen kuuluu tutkimus, jota varten tutkijat haastattelevat niin opiskelijoita, opettajia kuin ohjaajiakin.
Tähän mennessä on selvinnyt, että lähiopetukselle pitäisi olla enemmän aikaa. Kaksikielinen opetus vaatii paljon sekä opettajilta että opiskelijoilta.
– Selväksi on käynyt myös, että tällainen opetustyö vaatii opettajalta erityisen kieli- ja kulttuuritietoista otetta. Myös harjoittelupaikkaa pitää tukea enemmän kuin suomenkielisessä koulutuksessa, Päivi Rimpioja listaa.
Ensimmäisestä ryhmästä muutama opiskelija on lopettanut, mutta koulutuksessa jatkavat opiskelijat ovat hyvin motivoituneita.
– Lopettamisia tapahtuu suomenkieliselläkin puolella. Opintojen edetessä joku huomaa aina, ettei sairaanhoitajan työ olekaan oma juttu, Rimpioja huomauttaa.
Tutuksi käyvät niin itsensä esitteleminen kuin sanat verenpaine- mittari ja happisaturaatio.
Kun taitoja harjoitellaan käytännössä, suomenkieliset ja tokasalaiset opiskelevat yhdessä. Hoitotyön opettaja Vivien Nagy-Wikstedt kuvailee yhteisopiskelua kieli- ja kulttuurikylvyksi.
– Tokasalaiset saavat kuulla ja käyttää suomen kieltä. Samalla vaihtuu tietoa erilaisista kulttuureista. Suomenkieliset opiskelijat hyötyvät, kun he saavat ymmärrystä siitä, miten eri kulttuureista tulevia potilaita kannattaa kohdata.
Unkarista Suomeen vuonna 2009 muuttanut Nagy-Wikstedt opiskeli itsekin sairaanhoitajaksi Metropoliassa englanninkielisellä linjalla. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana ja opetushoitajana Husissa.
Nagy-Wikstedt sanoo, ettei olisi ikinä opinnot aloittaessaan uskonut joku päivä opettavansa ja kirjoittavansa kirjaa suomeksi.
Hän haluaa rohkaista opiskelijoita omalla esimerkillään.
– Ensimmäiset kuukaudet ovat vaikeimmat, kun ei osaa vielä ilmaista itseään. Mutta sitten helpottaa. Opintojen loppuvaiheessa kävin jo suomenkielisillä kursseilla ja tein sijaisuuksia sairaalassa. Kaikki on mahdollista, jos vain jaksaa ahkeroida.
Intensiivisten kieliopintojen ansiosta Tokasa-koulutus antaa Nagy-Wikstedtin mielestä paremmat valmiudet suomalaiseen työelämään kuin hänen käymänsä englanninkielinen linja.
Metropolia räätälöi erilaisia täydennyskoulutuksia Husin työntekijöille.
Viime vuonna opintonsa aloittaneilla tokasalaisilla on jo takanaan yhden ja viiden viikon harjoittelut Helsingin kaupungin vanhusten palveluasumisessa. Maaliskuussa alkoi kymmenen viikon harjoittelu Husin vatsakeskuksessa.
Harjoittelun aikana opiskelijat pääsevät tekemään ohjatusti kaikkia sairaanhoitajan työhön kuuluvia tehtäviä, esimerkiksi lääkehoitoa, potilaan tarkkailua ja neuvontaa.
Husissa on jokaista opiskelijaa varten oma, tehtävään koulutettu ohjaajasairaanhoitaja. Tavallisesti ohjaajat tapaavat opiskelijat vasta harjoittelun alkaessa, mutta Tokasassa on toisin. Harjoittelijat ja ohjaajat ovat tavanneet toisensa jo ennalta.
Metropolian opettajat ovat myös keskustelleet ohjaajien kanssa etukäteen ulkomaalaistaustaisten harjoittelijoiden kohtaamisesta. Opiskelijalle pitää antaa aikaa valmistautua. Esimerkiksi ennen kuin harjoittelija annostelee antibiootin tiputuksessa olevalle potilaalle, hänen pitäisi saada miettiä, mitä pitää tehdä ja miten kertoa tulevasta toimenpiteestä potilaalle.
Maaliskuun alussa Husin vatsakeskuksessa odotettiin innolla uusia opiskelijoita.
– Olemme keskustelleet viime keväästä lähtien käytännöistä metropolialaisten kanssa. Ohjaajamme ovat tavanneet opiskelijoita heidän kampuksellaan. Tapaaminen vähentää alkujännitystä puolin ja toisin, hoitotyön kliininen opettaja Leena Timonen vatsakeskuksesta kertoo.
Harjoittelijoiden vastaanottaminen ei ole Timoselle uutta. Vuosittain vatsakeskuksessa harjoittelee noin 500 sairaanhoitajaopiskelijaa.
Tuttua on sekin, että suomi ei ole harjoittelijan äidinkieli. Husissa työskentelee paljon maahanmuuttotaustaisia hoitajia.
Sen sijaan uutta on, ettei harjoittelija välttämättä osaa suomea juuri lainkaan.
Myös Husin väki odottaa oppivansa harjoittelijoilta. Osalla tokasalaisista on entuudestaan hoitoalaa liippaavia opintoja esimerkiksi farmasiasta tai lääketieteestä. Kohtaamisissa on mahdollisuus oppia myös harjoittelijan omasta kulttuurista.
– Kulttuuritietoisuus on tärkeää. Meillä Husissa on aina vain enemmän maahanmuuttotaustaisia potilaita, Timonen kertoo.
Hoitotyön kliininen opettaja toivoo, että ainakin osa Tokasan opiskelijoista palaisi valmistuttuaan vatsakeskukseen töihin.
Opiskelijoiden harjoittelu on merkittävin esimerkki Metropolian ja Husin yhteistyöstä. Sen lisäksi ammattikorkea räätälöi Husin toiveiden pohjalta erilaisia täydennyskoulutuksia Husin työntekijöille. Nämä koulutukset maksaa Hus.
– Yhteistyömme toimii hyvin, sillä me molemmat tarvitsemme toisiamme, Päivi Rimpioja Metropoliasta sanoo.
Juttua varten on oltu yhteydessä myös opetusneuvos Kaisu-Maria Piiroiseen opetusministeriöstä.