Arabian peruskoulussa Helsingissä älypuhelinkeskusteluita on käyty aivoterveys edellä. Koulu on mukana Kansallisen aivoterveysohjelman pilottiyhteistyössä, jonka ideana on tukea oppilaiden aivoterveyttä muun muassa kännykän käyttöä vähentämällä. Pilottia koordinoi Aivoliitto yhdessä Lastensuojelun keskusliiton kanssa.
Koulun puhelinsääntöjen tiukennus lähti opettajien huolesta viime keväänä.
Yläkoululaisten luvattomaan puhelimenkäyttöön oppitunneilla jouduttiin puuttumaan entistä useammin, joten luokkiin perustettiin puhelinparkit. Niiden käyttöönotosta kysyttiin myös oppilaiden vanhempien mielipidettä.
Jos puhelin näkyy tunnilla luvattomasti, siitä tulee Wilma-merkintä ja puhelin laitetaan parkkiin. Tietystä määrästä merkintöjä seuraa kasvatuskeskustelu opettajan kanssa. Välitunneilla oppilaille tarjotaan vaihtoehtoista tekemistä puhelimen selailun tilalle.
Luokanopettaja Sonja Kyyhkysen ja käsityönopettaja Pilvi Ahtisen mielestä selkeät säännöt ovat rauhoittaneet oppitunteja ja kouluarkea.
– Vastaansanominen ja kyseenalaistaminen vähenee, kun säännöt ovat kaikille selvät, Kyyhkynen summaa.
Pilotissa tarjotaan tietoa siitä, miten puhelimet aivoihin vaikuttavat.
Lisäksi tiettyjen luokkien opettajille, oppilaille ja vanhemmille järjestetään työpajoja. Niissä pohditaan yhdessä, mitä älylaitteet käyttäjilleen merkitsevät, miten ne vaikuttavat hyvinvointiin ja mitkä olisivat aivoille turvallisia tapoja käyttää puhelinta.
Jos etuotsalohko on koko ajan ylikuormittunut, oppimiselle ei ole tilaa.
Aivoterveyttä ei painoteta Arabian peruskoulussa syyttä.
Älypuhelinten ongelma on niiden tarjoama loputon kattaus nopeaa mielihyvää. Näin sanoo pilotin aivoterveysasiantuntija, neuropsykologi ja kasvatustieteen professori Nina Sajaniemi Itä-Suomen yliopistosta.
Sajaniemen mukaan aivomme on rakennettu janoamaan mielihyvää. Kun puhelinta käyttää paljon, aivojen oma dopamiinin eli mielihyvähormonin tuotanto menee epätasapainoon.
Aivot tottuvat lyhytvideoiden, pelien ja päivitysten tuomiin nopeisiin dopamiinipalkintoihin. Silloin aivoja kehittävien, ponnisteluja vaativien dopamiiniryöppyjen eteen ei jakseta pinnistellä.
Ristiriita koulutyöskentelyyn on iso. Oppimisessa ja ajattelussa dopamiinipalkinto tulee sinnikkäällä työnteolla. Kun koulussa pitää nähdä vaivaa, käsi hivuttautuu helposti puhelimelle.
Lapset ja nuoret ovat Sajaniemen mukaan älypuhelinten haitoille erityisen alttiita, koska heidän aivojensa kehitys on kesken.
– Aivojen kasvu ja kehitys jatkuu nuoreen aikuisuuteen asti.
Aivot myös ylikuormittuvat liiallisesta älypuhelimen käytöstä.
Sajaniemen mukaan kuormitus osuu aivojen etuotsalohkoon eli samaan paikkaan, joka säätelee koulunkäynnin kannalta keskeisiä toimintoja: toiminnanohjausta, oppimista ja muistia.
Jos etuotsalohko on koko ajan ylikuormittunut, oppimiselle ei ole tilaa.
Sajaniemen luettelemat seuraukset ovat opettajille tuttuja: lapsi tai nuori ei pysty keskittymään, syventymään, ajattelemaan tai rakentamaan laajempia asiakokonaisuuksia.
– Kun tiedon käsittely on lyhytjänteistä, asiat eivät ehdi painautua pitkäkestoiseen muistiin, Sajaniemi sanoo.
Etuotsalohkon kuormittuminen haittaa myös tunnesäätelyä, ja pienet harmit saavat suuren mittakaavan. Yhdellä se voi ilmetä raivostumisena, toisella lamaantumisena.
Olen puhunut luokkani kanssa paljon tylsyyden sietämisestä.
Nina Sajaniemen mielestä olisi parasta, että puhelimia ei käytettäisi kouluissa lainkaan.
Hänestä lasten ja nuorten aivoille pitäisi antaa rauha oppia ensin lukemaan ja ajattelemaan kunnolla. Tämä rauha vanhemmilla sukupolvilla on ollut, hän muistuttaa.
– Vasta sitten voidaan siirtyä opettamaan monilukutaitoa ja kriittisyyttä.
Vitosluokkalaisia opettava Sonja Kyyhkynen on samaa mieltä. Hän vierastaa kaikkien digivehkeiden käyttöä alakoulussa.
Kyyhkynen näkee arjessaan alakoululaisten lukutaidon hätkähdyttävän rapistumisen. Samalla tuntuu, että alakouluun ahdetaan kaikenlaista ilmiöoppimisen projekteista opetusteknologiaan.
– Toivoisin, että minulla olisi rauha opettaa perustaidot: että voisin laittaa lukutaidolla varustetut kutoset yläkouluun.
Käsitöitä ala- ja yläkoululaisille opettava Pilvi Ahtinen liputtaa sekä perustaitojen varmistamisen että hallitun teknologian käytön puolesta.
Hänen tunneillaan käytetään usein tietokoneita ja digitaalisen valmistuksen työkaluja. Puhelimellaan oppilaat ottavat kuvia portfolioihinsa.
– Puhelintakin siis käytetään oppitunneilla, mutta hallitusti ja sääntöjen mukaan.
Opetuksen digitalisoitumisesta huolimatta Nina Sajaniemi toivoo, että peruskoulussa ja toisella asteella opiskeltaisiin myös kirjojen, vihkojen ja monisteiden parissa. Tätä toivoo myös osa nuorista.
– Tutkimusten mukaan lukeminen on syvällisempää paperilta luettaessa, Sajaniemi sanoo.
Opettajat ovat havainneet orastavaa yhteisöllisyyden lisääntymistä.
Koulujen puhelinkeskusteluissa aivotietouden tarjoaminen on Sajaniemestä keskeistä. Oppilaiden ja vanhempien pitäisi oivaltaa, että aivoterveydestä huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin fyysisen kunnon ylläpito.
Ylhäältä päin tulevaan puhelinkieltoon Sajaniemi ei usko, vaan koulujen puhelinkäytännöt vaativat keskustelua oppilaiden ja vanhempien kanssa.
Pilottiluokkien opettajat Kyyhkynen ja Ahtinen ovat käyneet oppilaidensa kanssa hyviä keskusteluja puhelimista: miten ne vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin, jaksamiseen, koulumenestykseen ja aivoterveyteen.
– Olen puhunut luokkani kanssa paljon tylsyyden sietämisestä. Koulu on lapsen työtä ja työ ei voi aina olla hauskaa. Se on ollut osalle tosi hankalaa, Kyyhkynen sanoo.
Opettajat ovat huomanneet, että myös vanhemmilla on herännyt huoli kännyköiden vaikutuksista omiin lapsiin. Heistä tosin tuntuu, että oikeista tavoista rajoittaa puhelimen käyttöä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Tänä keväänä pilottiluokkien oppilaista koottu ryhmä suunnittelee kaikille koulun oppilaille, koulun aikuisille ja huoltajille haasteen, joka liittyy älypuhelinten käyttöön vapaa-ajalla.
Lapset ja nuoret ovat kasvaneet kännykkä kädessään. Kun käyttöä rajoitetaan, aikuisten pitää Nina Sajaniemen mukaan auttaa heitä pohtimaan, mitä puhelimen selailun sijaan voisi tehdä.
Arabiassa on yläkoulun puolella on kehitelty liikuntasali-, nuorisotalo-, kahvila- ja karaokevälitunteja, joissa puhelimia ei käytetä. Alakoulussa kirjasto- ja ongelmanratkaisuvälitunnit ovat olleet suosittuja.
– Tavoitteena on saada oppilaat itse osallistumaan ideointiin, Ahtinen sanoo.
Opettajat ovat havainneet koulun arjessa orastavaa yhteisöllisyyden, kohtaamisten ja keskustelujen lisääntymistä. He toivovat, että oppilaat heräisivät siihen, että elämää on myös puhelimen ulkopuolella.
Arabian peruskoulun ja Kansallisen aivoterveysohjelman puhelinpilotti kestää lukuvuoden loppuun.
Sajaniemi odottaa, että pilotti poikii oivalluksia koulumaailman käyttöön laajemminkin. Lisäksi hän toivoo, että oppilaat alkaisivat itse huomata älypuhelimen käytön rajoittamisen konkreettisia hyötyjä koulutyössä ja muutenkin.
– Että se dopamiinisuihku löytyisikin omista oivalluksista ja ponnisteluista sekä yhteistyöstä muiden kanssa.
Päivitetty 22.2. klo 10.56. Juttuun lisätty tieto siitä, että Kansallisen aivoterveysohjelman pilottia koordinoi Aivoliitto yhdessä Lastensuojelun keskusliiton kanssa.
Häkellyttävä muutos yhteisillä pelisäännöillä
Äidinkielenopettaja Ville Kilpiä, Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedu, Kurikka
“Vielä viime lukuvuonna älypuhelinten häiritsevä käyttö oppitunneilla oli päivittäinen riesa. Tunnit menivät pääosin asian kanssa painimiseen.
Viime keväänä sovimme yhteisistä pelisäännöistä koko henkilöstön ja opiskelijoiden kesken: jos puhelinta ei tarvita opetustilanteessa, sitä ei kaiveta oppituntien aikana esiin ollenkaan. Asiasta lähti tiedote myös vanhemmille, ja asia oli esillä alueen valtamediassa.
Nyt puhelinten käyttöön ei tarvitse tunneilla puuttua. Muutos entiseen on häkellyttävä. Opiskelijoideni keskittyminen tehtäviin on parantunut, ja suoritus kesken -merkinnät ovat vähentyneet selvästi.
Saan olla taas opettaja. Tunnit ovat aitoa asioiden tutkimista ja ratkaisemista yhdessä.
Apulaisrehtori rajoitusten varmistajana
Apulaisrehtori Sari Autio, Alppilan lukio, Helsinki
“Ennen älypuhelimet häiritsivät sekä opettajien että opiskelijoiden työrauhaa. Niiden käyttöön liittyviä ohjeita tiukennettiin yhteistyössä oppilaskunnan hallituksen kanssa.
Jos opettajan pitää huomauttaa kännykästä kahdesti, siitä tulee Wilma-merkintä. Jos merkintöjä alkaa kertyä, opiskelija ohjataan pakeilleni. Juttelemme yhdessä, miksi opiskelija on tässä tilanteessa.
Puhelinten häiriökäyttö oppitunneilla ei ole täysin hävinnyt, mutta asiasta ei tarvitse enää vääntää. Yli 800 opiskelijastamme alle kymmenen on päätynyt keskusteluun kanssani. Syitä rajoitusten taustalla käsitellään myös ryhmänohjauksessa.
Alppila elää -tapahtumaviikolla nuorille järjestettiin välitunneille kivaa tekemistä puhelimen selaamisen sijaan. Siitä tuli hyvää palautetta opiskelijoilta.
Lakimuutosta saadaan vielä odottaa
Petteri Orpon hallitus lupaa ohjelmassaan tehdä lainsäädäntömuutoksia, joilla voidaan nykyistä tehokkaammin rajoittaa esimerkiksi mobiililaitteiden käyttöä koulupäivän aikana ja näin vahvistaa oppilaiden keskittymistä opetukseen.
Opetusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) kertoo sähköpostitse, että lainsäädäntövalmistelu on aloitettu. Valmistelussa pitää hänestä kiinnittää erityistä huomiota oppilaan perusoikeuksiin, kuten omaisuuden, sananvapauden ja luottamuksellisen viestin suojaan.
– Tavoitteena on, että hallituksen esitys annettaisiin eduskuntaan tämän vuoden loppupuolella.
Henriksson muistuttaa, että nykyinenkin lainsäädäntö antaa kouluille valtuuksia puuttua kännyköiden häiritsevään käyttöön. Opettajalla tai rehtorilla on perusopetuslain mukaan oikeus ottaa työpäivän aikana haltuunsa oppilaalta esine, joka häiritsee opetusta tai oppimista.
– Järjestyssäännöissä voidaan puuttua myös välitunnilla tapahtuvaan kännyköiden häiritsevään käyttöön. Välituntien aikana kännykän käyttöä ei kuitenkaan voi kokonaan kieltää.