”Sain kutsun kunnan yhteistoimintamenettelyyn yhtenä henkilöstön edustajana ja otin sen mieluusti vastaan.
Kutsu tuntui yllättävältä, koska harvemmin työsuojeluvaltuutetut ovat mukana yt-neuvotteluissa. Se kertoi siitä, että työnantaja arvostaa työhyvinvointia silloinkin, kun menoja on pakko leikata.
Neuvottelujen ja henkilöstön joustamisen tuloksena leikkausten vaikutukset jäivät pelättyä pienemmiksi. Lomautuksilta vältyttiin ja irtisanottujen määrä väheni suunnitellusta maksimimäärästä 20:stä 3:een.
Rahaa säästettiin esimerkiksi vapaaehtoisilla palkattomilla vapailla, töiden uudelleenjärjestelyillä ja eläköitymisillä.
Nostin neuvotteluissa esille työsuojelullisia näkökulmia ja työnantajan velvoitteita. Kerroin, miten opetushenkilöstön pitkät vapaaehtoiset palkattomat vapaat kuormittavat työhön jääviä työntekijöitä ja esihenkilöitä.
Avasin sitäkin, millaisia käytännön vaikutuksia mahdollisilla lomautuksilla ja irtisanomisilla voi olla koulujen, päiväkotien ja muiden työyhteisöjen toimintaan.
Muistutin työnantajaa työterveyshuoltolain velvoitteista yt-tilanteissa. Työterveyshuollon toimintavalmiutta pitää nostaa ja matalan kynnyksen keskusteluapua varata tarpeeksi.
Lisäpalveluista on myös kerrottava työntekijöille.
Tunsin, että minulla on tärkeä rooli neuvotteluissa. Viimeiseen pöytäkirjaan liitettiin työsuojeluvaltuutetun kannanotto yt-menettelyn lopputuloksesta.
Ihmettelen, miksi pääluottamusmiehet ovat niin usein työntekijöiden ainoat edustajat yt-neuvotteluissa vaikka työsuojeluvaltuutetuilla olisi neuvotteluihin paljon annettavaa.
Me tunnemme kuormitustilanteet ja tiedämme, miten yhteistyö työterveyshuollon kanssa toimii. Yhteinen tavoitteemme on minimoida henkilöstöön kohdistuvat vaikutukset.
Olen ollut kaksi vuotta koko kunnan päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna. Matemaattisten aineiden opettajana ratkoin arjen asioita lasten ja nuorten kanssa, nyt teen samaa hommaa aikuisten parissa.
Ohjaan, neuvon ja valvon työsuojelun toteutumista työyksiköissä.
Opettajien työturvallisuutta uhkaa arjen kuormittavuus. Kun resurssit ovat tiukalla, lapset voivat huonosti ja perheilläkin on vaikeuksia, opettajat joutuvat venymään entisestään ja työtaakka kasvaa.
Myös opettajien fyysinen turvallisuus on heikentynyt. Ilmoituksia uhka- ja väkivaltatilanteista on Siilinjärvelläkin vuosi vuodelta enemmän.
Mitä enemmän vaaratilanteita saadaan näkyviin, sitä paremmin niihin pystytään puuttumaan.
Työtä kuormittavia asioita on osattava tunnistaa ja vähentää jo ennalta. Se on sekä työnantajan että työntekijöiden etu.
Työturvallisuusjärjestelmää pitää kehittää ja riskejä arvioida säännöllisesti. Kulttuuri paranee pikkuhiljaa.
Monesti pienet arjen teot riittävät: työhyvinvointi otetaan osaksi viikkopalavereita ja esihenkilö kysyy säännöllisesti työntekijöiltä, mitä heille kuuluu.
Meillä on työpaikoilla myös paljon hyvää, kuten kollegiaalinen tuki.
Se, että omassa työyksikössä on hyvä pöhinä ja vahva luottamuksen ilmapiiri, ei maksa mitään. Välillä on hyvä keittää kahvit ja puhua muutakin kuin työjuttuja.
Mistä on kyse?
Siilinjärven viimekeväisiin yt-neuvotteluihin kutsuttiin pääluottamusmiesten ohella tavallisesta poiketen kunnan päätoiminen työsuojeluvaltuutettu Jani Piiroinen. Hän suosittelee käytäntöä muuallekin.