Koiraelämän alkua todistavat vauvakuvat, joita Kimmo Mustosella on muistona: yhdessä kuvassa tutti on hänen suussaan, toisessa bernhardinkoiran suussa. Mutta eipä Kimmo ole potenut allergioitakaan!
– Isä metsästi, ja meillä kotona Tohmajärvellä oli aina koiria: ajokoiria, suomenpystykorvia, jämtlanninpystykorvia, bernhardilaisia. Koirat ovat olleet jotenkin elimellinen osa minua, Kimmo kertoo.
Vanhemmat veivät koiria näyttelyihin ja käyttökokeisiin. Kimmo innostui erityisesti koiranäyttelyistä.
– Pikkupoikana ajattelin, että haluan olla tuollainen ulkomuototuomari!
Nyt hän on Suomen kennelliiton hallituksen jäsen, liiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan puheenjohtaja ja vastaa Suomen tuomarikoulutuksesta – eikä voi kuvitella elämää ilman koiria.
Tuomarina Kimmo katsoo ensimmäiseksi koiran rakenteen ja ulkomuodon tasapainoa.
– Kauneus tulee tasapainosta. Koiran arvostelu pohjautuu rotumääritelmän ideaaleihin ominaisuuksiin. Se, mitä tuomari näkee, on uskoakseni synnynnäistä. Väittäisin, että kyse on visuaalisen hahmottamisen lahjakkuudesta.
Siksi koirasilmätesti on tärkeä mittari, kun tuomareiden peruskurssille karsitaan koulutettavia.
– Sillä testataan, miten henkilö näkee asioita. Pitää kuvailla, mitä näkee: ovatko raajat lyhyet tai silmät pyöreät vai mantelinmuotoiset? Ihmiset näkevät asioita eri tavalla.
Noin sadasta hakijasta kurssille otetaan parikymmentä sopivinta. Takana on oltava 10–15 vuotta koiraharrastusta ja taskussa rotujärjestön suositus. On täytynyt toimia koiranäyttelyiden kehätoimitsijana ja koirien kasvattajana. Kurssin karsintahaastattelu on kuin työpaikkahaastattelu.
Kimmo käyttää paljon iltoja ja lähes kaikki viikonloppunsa koiraharrastukseen. Hän arvostelee nyt 150:tä koirarotua, mutta tähtäimessä on hallita kaikki runsaat 300 rotua. Opiskeluun menee vielä muutama vuosi.
Päivisin Kimmo työskentelee Helsingin perusopetuksen aluepäällikkönä ja vastaa itähelsinkiläisten peruskoulujen toiminnasta, kehittämisestä ja taloudesta. Hän on alueensa rehtorien esimies. Hänen vastuualueinaan ovat myös koko kaupungin koulujen liikunta- ja kulttuurikasvatus sekä harrastus- ja kerhotoiminta.
Työn ja harrastuksen yhdistäminen on aikamoista palapeliä, mutta koirien kanssa puuhaaminen on ennen kaikkea vastapaino työlle.
– Työ ja harrastus täydentävät toisiaan. Koirat ovat opettaneet paljon elämästä yhtä lailla kuin jokainen lapsi tai ihminen, jonka kohtaan.
Siviilityö on johtamista, ja ehkä siksi Kimmo on ajautunut luottamustöihin myös koirien kautta.
– Päivätyöni on tuonut järjestötoimintaan osaamista ja taitoja, joita olen voinut hyödyntää johtamisen ja organisaation toiminnan kannalta. Esiintymistä on paljon molemmissa, ja taitoni ovat varmasti kehittyneetkin. Vedän tilaisuuksia, käytän puheenvuoroja ja otan kantaa, hän selvittää.
Kesä on koiranäyttelyiden sesonkia. Kotimaan näyttelyiden lisäksi Kimmo lentää kesäkuussa arvostelemaan Englantiin, Slovakiaan ja Ruotsiin. Heinäkuussa odottavat Italia ja jälleen Ruotsi, mutta myös loma ja mansikkana jäätelössä Savonlinnan oopperajuhlat.
Borderterrierit ovat olleet Kimmon ykköskoiria jo parikymmentä vuotta. Hän kasvattaa niitä siskojensa ja äitinsä kanssa ja käy yhä itsekin näyttelykehässä koirien kanssa. Kotona odottavat omat ”vanhat mammat” eli 11- ja 12-vuotiaat borderit Olka ja Impi.
– Parasta terrierissä on temperamentti ja joko–tai-asenne elämään: asiat otetaan täysillä ja nautitaan vastaantulevista hetkistä.
Jos Kimmo Mustonen olisi koira, olisiko hän juuri terrieri?
– Olisin vinttikoira. Minussa on ehkä sen tyyppistä kaunosieluisuutta.
Kimmo Mustonen
- 44-vuotias helsinkiläinen perusopetuksen aluepäällikkö.
- Toiminut koirien ulkomuototuomarina vuodesta 2010 ja tuomaroinut 18 maassa. Harrastaa myös teatteria, oopperaa, taidetta, kirjallisuutta ja liikuntaa.
- Kennelliiton hallituksen jäsen, ulkomuototuomaritoimikunnan puheenjohtaja. Vastaa tuomarikoulutuksesta.