Lannanlevitys tyhjentää pääluottamusmiehen pään – Rami kasvattaa luomukauraa vanhassa mummolassaan

Ikaalisten mummolan pellot tulivat Rami Heikkilälle juuriaan myöten tutuiksi jo keskenkasvuisena. Intoa puhkuva poika hyppäsi kevättodistus repussaan linja-auton kyytiin ja matkasi pelto- ja järvimaisemien halki kesälaitumilleen.

– Ekaluokkalaisesta lähtien vietin kaikki kesät mummolassa Kovelahdella, jonne oli kotoa Kankaanpäästä kolmisenkymmentä kilometriä. Hieman vanhempana matka taittui polkupyörällä. Kuivaheinän ja puintikypsän ohrapellon tuoksut ovat jääneet niiltä ajoilta mieleeni.

Vuonna 1996 Rami osti maatilan taataltaan ja muutti perheensä kanssa entiseen mummolaansa.

Opettajaksi maajussi päätyi sen sijaan lähes sattumalta.

– Armeijan jälkeen löysin itseni Jämijärveltä pienen kyläkoulun opettajana, kun minua oli pyydetty hakemaan kyseistä paikkaa. Muutaman viikon päästä totesin, että tämähän on ihan kivaa hommaa, ja kahden vuoden päästä aloitin sitten OKL:ssä.

Pian luokanopettajaksi valmistuttuaan Rami palasi neljäksi lukuvuodeksi samaiseen kyläkouluun. Sitä seurasi luokanopettajan pesti Jämijärven keskuskoulussa. Nyt Rami työskentelee samassa koulussa yläluokkien tuntiopettajana, opinto-ohjaajana ja vararehtorina.

Sekä opettajan työ että luomuviljely tuntuvat Rami Heikkilästä yhtä lailla mielekkäiltä ja tärkeiltä tehtäviltä. Alkukesällä on mukava tarttua lapionvarteen ja tutkia apilan juurikasvua ja maaperän kuntoa.

Takavuosina koulutyön ja maanviljelyn yhdistäminen oli kolmen lapsen isälle ajoittain hankalaa. Rami joutui ottamaan usein muutaman päivän virkavapaata toukotöitä varten. Nyt Heikkilöiden 18- ja 20-vuotiaat pojat auttavat kiireisimpinä aikoina esimerkiksi kuivalannan levityksessä.

– Minusta on aina vaan hienoa päästä levittämään sontaa pelloille. Siinä hommassa näkee työnsä jäljen eikä tarvitse ajatella yhtään mitään, Rami sanoo.

Kylvötöiden jälkeen Rami ei suinkaan jää toimettomana oraan nousua odottelemaan. Mehiläistarhaus työllistää pitkin kesää, ja talvellakin riittää puuhaa, kun mehiläisvaha pitää ottaa talteen ja puiset pesälaatikot on puhdistettava ja kunnostettava.

Palojoen tilan pellonpientareella aurinkoisessa rinteessä on kymmenkunta mehiläisyhdyskuntaa. Kaikkiaan yhdyskuntia on noin 150 eri paikoissa lähitienoolla eri puolilla. Hunajaa kertyy reilusti myyntiin asti.

– En tykkää puuhastelusta. Kun jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla.

Rami vaikuttaa Suomen mehiläishoitajien liiton johtokunnassa, ja hän on myös paikallisen metsästysseuran sihteeri. Jouten hän ei osaa olla.

– En pysty edes kuvittelemaan millaista elämä olisi, jos ei tekemistä riittäisi. Olen varsinainen jokapaikan juntunen. Joskus olen ollut jopa linja-auton kuljettajana, kun on pyydetty lähinnä tilausajoihin viikonloppuisin.

Leipätyönsäkin Rami tekee täysillä. OAJ:n aktiivinen jäsen on pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Luottamustoimeen liittyvän turvallisuusvalvojan ammattitutkinnon hän suoritti viime vuonna.

Ramin mielestä laaja-alainen kokemus ja etenkin maanviljely antavat paljon hänen koulutyölleen. Oppilaita ohjatessa on hyvä olla monipuolinen näkemys erilaisista asioista.

– Viljelijän työ on tuonut tiettyä vastuuta omasta toiminnasta, ja siitä olen ammentanut myös opinto-ohjaajana opettamalla yläkoululaisille vastuullisuutta. Missä tahansa opiskelupaikassa nuori pystyy omalla vastuullisella toiminnallaan osoittamaan kiinnostuksensa asioihin ja menestymään työelämässä.

Rami tarjoaa yläkoululaisille käytännönläheisiä valinnaisaineiden lyhytkursseja. Maa- ja metsätalouteen liittyvillä kursseilla on ollut kysyntää, ja ensi syksynä alkaa metsästyskurssi, jonka päätteeksi oppilas voi saada metsästyskortin.

– Jokainen meistä oppii joka päivä jotakin uutta. Se on ollut hienoa huomata sekä viljelijänä että opettajana. Epäonnistumisiakin tulee, niistä pitää ottaa opiksi. Ja myös pettymyksiä; maanviljely on täysin säiden armoilla.