Mun juttu: Käsitöistä hyvän olon rakennusaineksia

Anna-Liisa Keihänen kuuluu neljän ystävyksen käsityökerhoon. Käsityöt ovat hänelle ennen kaikkea palautumiskeino, mutta välillä työn ja harrastuksen väliin punoutuu yhdistävä lanka.

Aletaanko tehdä joulupalloja?

Sama kysymys joka syksy, ja aina se naurattaa.

– Joku meistä toi kerran kerhoiltaan käsityölehden joulupallot-ohjeen. Päätimme neuloa palloja neuvojen mukaan, mutta niistä ei koskaan tullut pyöreitä, Anna-Liisa Keihänen kertoo huvittuneena.

Hän kuuluu pian yhdeksän vuotta täyttävään käsityökerhoon, Arts and Crafts -clubiin. Keihänen on Kuopion Kallaveden lukion uskonnon ja psykologian lehtori ja ainoa opettaja kerhossa. Muut kolme jäsentä ovat terveydenhoitoalalla.

Kerhon vitsikkään ylväs nimi muistuttelee 1800-luvun lopun Arts and Crafts -taidesuunnasta, joka pyrki elvyttämään käsityöläisperinnettä.

Psykologian aivokurssilla Keihänen kertoo opiskelijoilleen käsillä tekemisen vaikutuksesta aivoihin.

– Kun molemmat kädet ovat työssä, myös molemmat aivopuoliskot ovat työssä.

Hän on leikkinyt ajatuksella, jäisivätkö tunnin asiat opiskelijoille paremmin mieleen, jos hän antaisi heille lankoja ja he saisivat tunnilla virkata ja neuloa.

Opettajalle käsillä tekeminen on tarpeellinen palautumisen paikka.

– Kun tunnilla 33 silmäparia katsoo, miten tuo selviää, työpäivän jälkeen on rauhoittavaa ottaa esiin käsityö. Varsinkin silloin, kun töissä on paineita.

Tänä syksynä Keihänen rohkaistui ottamaan virkkaustyön vesopäivään.

– Vähän arkailin, mutta ei kukaan paheksunut. Muutama kollega harrastaa käsitöitä, mutta harvoin niistä on aikaa jutella koulussa.

 

Arts and Craftsin klubilaiset kokoontuvat noin kerran kuussa vuoroin kunkin kotona. Jokaisen omien virkkuu- ja neuletöiden ohella tekemisen iloa lisäävät talkoot toisten hyväksi.

Esimerkki hyvää tekevistä talkoista on turvalonkeroiden virkkaaminen keskosvauvoille. Lonkerot ovat värikkäistä pumpuli- ja bambulangoista virkattuja mustekalamaisia pikkuotuksia.

– Keskoskaapissa pienet kädet voivat tarttua niihin sen sijaan, että tarraisivat letkuihin, Keihänen avaa.

On tutkittu asia, että kun tekee toiselle hyvää, se tuo itsellekin hyvää oloa ja jaksamista ja tuntuu koko kehossa, Keihänen huomauttaa ja viittaa positiivisen psykologian ja onnellisuuspsykologian tutkimuksiin.

Alojen tunnetuimpiin tutkijoihin Suomessa kuuluvat Lauri Nummenmaa ja Markku Ojanen.

– Olen kertonut opiskelijoille hyvän tekemisen ja muiden auttamisen vaikutuksista jokaisen omaan hyvinvointiin.

 

Turvalonkeroista ja muusta hyvän tekemisestä on lyhyt loikka opettajan työhön – ja toisin päin.

Kun psykologian tunnilla käsiteltiin vastasyntyneiden kehitystä, Keihänen esitteli opiskelijoille lonkeroita ja kertoi kerhon käsitöistä muiden hyväksi.

Uskonnonopettajien matkalla Keihänen sai vinkin kehitystyöjärjestö World Visionin hankkeesta lähettää ruandalaistytöille kestositeitä. Hän toi viestin kerhoon.

– Jos tytöillä ei ole kunnollisia suojia, he eivät voi mennä kuukautisten aikana kouluun. Ompelemme World Visionin hanketta varten pestäviä siteitä vanhoista lakanoista ja pyyhkeistä.

 

Keihänen syttyi käsitöille pikkutyttönä opastajinaan kummitäti ja suvun naiset.

Nyt kerhoiltoina puikkojen ja koukkujen kilinässä on helppoa jutella iloista ja murheista omanikäisten eli kuusikymppisten ystävien kanssa.

– Minulle on tärkeää saada tehdä käsitöitä yhdessä. Joku meistä huokaisi kerran läksiäisiksi, että hohhoh, nyt en tarvi psykologia.

 

Anna-Liisa Keihänen

  • Kuopion Kallaveden lukion uskonnon ja psykologian lehtori.
  • Harrastaa käsitöiden lisäksi puutarhanhoitoa.