Pikkupoikana Samuli Pirkkiö ja hänen iso- ja pikkuveljensä olivat joka viikko isänsä mukana rovaniemeläisellä punttisalilla. Painonnosto oli koulun vahtimestarina työskennelleen isän harrastus, ja hän otti lapset mukaan salille lähtiessään. Perheen äiti työskenteli kalatehtaalla Norjassa.
Salilla Samuli ihaili isoilta ja vahvoilta näyttäviä voimailijoita. Kipinä tarttui myös häneen. Ensimmäisiin kisoihinsa Samuli osallistui kahdeksanvuotiaana.
– Lajin parissa on vierähtänyt pian 40 vuotta, Samuli sanoo.
Neljän vuoden päästä ensimmäisestä kilpailukokemuksestaan Samuli debytoi suomenmestaruuskisoissa.
– Vaikka sijoitukseni jäi häntäpäähän, kokemus oli mukava. Ottelin vanhempia poikia vastaan ja jo se, että pääsin kisoihin, riitti.
Mestaruuskisojen jälkeen Samuli huomasi viettävänsä yhä enemmän aikaa treenisalilla. Hänen valttejaan olivat tekniikka ja nopeus. Mitä enemmän Samuli panosti tekniikkaansa, sitä enemmän hän kehittyi.
– Isommat pojat ja opettajani ihmettelivät tätä. Opettajani totesi, että noin pikkuinen poika ja noin paljon nostaa. En ollut lihaskimppu mutta tekniikkani ansiosta voimakas ja nopea.
Ensimmäisinä vuosina Samulin valmentajana toimi hänen isänsä, joka vei poikansa omalle tutulle salilleen.
Apuna treenissä käytettiin myös erilaisia puupainoja ja keppejä, jotka unohtuivat joskus Pirkkiöiden olohuoneeseen.
– Äitimme ei aina tykännyt, kun treenasimme kotona.
Samulin innostus painonnostoon ei ole laantunut vuosien varrella. Päinvastoin. Tästä osoituksena ovat viime vuonna voitetut masters-kisojen euroopan- ja maailmanmestaruuskullat sekä jo aiemmin napatut kaksi maailmanmestaruutta.
– Mitaleja tärkeämpää on kuitenkin se, kuinka hyvä olo treenaamisesta tulee. On hienoa, että pystyn yhä säilyttämään tietyn tason ja kisaamaan terveenä, Samuli toteaa.
Ainoa vakavampi takapakki sattui 30 vuotta sitten, jolloin Samulin olkapää leikattiin. Siksi hän harjoittelee aina itseään kuunnellen ja järkevästi.
– En revittele, koska haluan käydä salilla mahdollisimman pitkään. Siellä unohtuvat huolet ja murheet. Se on henkireikäni.
Samuli kiittää erityisesti vaimoaan, joka on aina kannustanut miestään ja pitänyt huolta kodista kisamatkojen ja leirien aikana.
– En olisi pystynyt tähän ilman puolisoani. Hän oli korvaamaton varsinkin silloin, kun lapsemme olivat pieniä.
Myös oppilaat tietävät opettajansa harrastuksesta. Sali toimii usein puheenaiheena, josta 16–18-vuotiaat opiskelijat juttelevat mielellään. Joskus treeneihin lähdetään yhdessä.
Samuli haluaa opiskelijoidensa huomaavan, että rakennusala vaatii samoja ominaisuuksia kuin urheileminen: tarkkuutta, pitkäjänteisyyttä ja erilaisten kokonaisuuksien hahmottamista.
– Haluan näyttää esimerkkiä myös terveellisistä ja säännöllisistä elämäntavoista. Nämäkin asiat kiinnostavat nuoria. He ovat fiksua porukkaa.
Painonnosto auttaa jaksamaan opettajan arkea. Laji on opettanut Samulille muun muassa paineensietokykyä. Jos vastaan tulee hankaluuksia, niistä mennään yli niin salilla kuin koulun käytävälläkin.
Tällä hetkellä Samuli harjoittelee Lapin urheiluopistolla kolme–neljä kertaa viikossa tunnin–puolitoista kerrallaan. Seuraava koitos on kesäkuussa, kun Rovaniemellä järjestetään masters-sarjan EM-kisat.
Useat vuosien aikana tutuiksi tulleet kisakumppanit ovat jo todenneet, että heidän on voitettava Samuli tämän kotipaikkakunnalla. Tämä naurattaa lehtoria.
– Totta kai laitan heille kampoihin niin hyvin kuin pystyn.
Samuli Pirkkiö
- 47-vuotias talonrakennuksen lehtori Lapin koulutuskeskus Redussa.
- Asuu Rovaniemellä vaimonsa kanssa. Kolmen täysi-ikäisen pojan isä.
- Harrastaa painonnoston lisäksi lukemista ja matkustelua.